Näin 65-vuotias tamperelainen pääsi eroon olkapääkivusta – fysioterapeutit kutsuvat keinoa nopeimmaksi

Joka joulu miehelläni ja minulla on edessä 8 tunnin ajomatka Tampereelta Rovaniemelle tapaamaan tytärtämme Saaraa.

Rakastan häntä enemmän kuin mitään muuta. Mutta kammoan sinne lähtemistä.

En ajomatkaa. En kylmyyttä.

Nukkumista.

Olen kylkinukkuja. Aina ollut. Mutta viisi vuotta sitten olkapääkipu alkoi, ja se on pahentunut joka ikinen vuosi.

Nukuin aina vasemmalla kyljellä. Sitten vasen olkapää meni niin huonoksi, että jouduin vaihtamaan oikealle. Oli varmaan vain ajan kysymys, milloin oikeakin pettäisi.

Useimpina öinä saan unen päästä kiinni ihan hyvin. Ongelma on unessa pysyminen.

Herään ja olkapää on aivan tappava. Syvä, jomottava kipu siinä kyljessä, jonka päällä makaan. Joskus käsi menee täysin kuolleeksi. Pistelyä olkapäästä sormenpäihin asti.

Käännyn toiselle kyljelle, saan hetkeksi hyvän asennon, ja sitten sekin olkapää alkaa jomottaa.

En ole nukkunut yli neljää tuntia putkeen vuosiin.

Pahimpina öinä luovutan ja siirryn olohuoneen nojatuoliin. Pystyasento on ainoa asento, jossa paino ei ole olkapäiden päällä.

Kotona se on vain yksi huono yö lisää. Kukaan ei katso. Kukaan ei kysy, olenko kunnossa.

Saaran luona olen vieras. En halua olla se äiti, joka ei saa unta, joka on kurja koko aamun, joka pilaa joulun koska on väsynyt ja kipeä.

Ensimmäinen yö

Saavuimme noin seitsemältä illalla. Halaukset, ruokaa, kuulumiset. Kymmeneen mennessä olin ihan loppu ajomatkasta.

Kävin makuulle oikealle kyljelleni puoli yhdentoista maissa ja suljin silmäni.

Heräsin ja katsoin kelloa. 6.47.

Olin nukkunut koko yön läpi ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen. Kyljelläni. Saman olkapään päällä. Kahdeksan tuntia putkeen.

"Sä et noussut kertaakaan", mieheni sanoi. Hän näytti hämmentyneeltä. Hän oli kuunnellut minun kompuroivan nojatuoliin vuosikausia.

"Varmaan se ajomatka", sanoin. "Olin ihan poikki."

Mutta se ei ollut se. Koska toisena aamuna heräsin ja tajusin taas: olin nukkunut koko yön läpi.

Ei kääntelyä. Ei vaihtoa toiselle kyljelle. Ei kolmen aikaan yöllä kävelyä olohuoneeseen.

Nostin oikean käteni pään yläpuolelle. Täysi liikerata.
Ei jäykkyyttä. Ei takertelua.
Ei kipua.

Sitä ei ollut tapahtunut viiteen vuoteen.

LÖYTÖ

Sinä aamuna riisuin tyynyliinan ja katsoin tyynyä sen alta. Se ei näyttänyt tavalliselta tyynyltä. Muoto oli jotenkin outo, reunat kaartuivat ja keskellä oli selkeä syvennys.

Vetoketjussa roikkui pieni lappu.

"Levisa."

En ollut koskaan kuullutkaan siitä.

Kaivoin puhelimen esiin ja googlasin sen siihen paikkaan.

Ensimmäisenä tuli vastaan arvosteluita 4,5 tähteä. Satoja arvosteluja. 

Aloin selata

MITÄ TYTTÄRENI KERTOI

Löysin Saaran keittiöstä.

"Se tyyny vierashuoneessa, mistä sä oot sen saanut?", sanoin.

Hän nauroi. "Mietinkin, huomaatko sä sen."

Saara on tehohoitaja. On ollut kaksitoista vuotta.

"Muistatko sä sen ortopedin, jonka kanssa mä teen töitä?"

Pudistin päätäni.

"Sen vaimolle tehtiin viime vuonna käänteinen olkanivelen tekonivelleikkaus.

Leikkauksen jälkeen nukkuminen oli mahdotonta. Se on kylkinukkuja, ihan niin kuin sä, ja paine nivelen päällä oli niin kova, että se heräs kahden tunnin välein.

Se kokeili joka ikistä tyynyä, joka asentokikkaa. Mikään ei auttanut."

"Sitten se löysi tän tyynyn ja se muutti kaiken. Vaimo alkoi nukkua yöt läpi viikossa.

Se ei osannut puhua mistään muusta. Sanoi hoitajille koko ajan, että jos teidän potilailla on olkapääongelmia kylkinukkumisesta, kertokaa niille tästä tyynystä.

Niin moni meistä tilasi sellaisen."

"Miksi sä et kertonut mulle?"

"Äiti, mä oon yrittänyt auttaa sun olkapäitä vuosia. Sä oot kokeillut kaikkea. En halunnut tuputtaa sulle vielä yhtä tyynyä."

Hän oli oikeassa. Olin kokeillut suunnilleen joka ikisen voiteen, tinktuuran ja tyynyn.

Kotona Tampereella minulla on kaappi täynnä erilaisia tyynyjä, jotka kaikki väittävät olevansa "parhaita".

❌ Ergonominen tyyny
❌ 100€ "niskatyyny" verkosta
❌ Premium tyyny
❌ Bambutyyny
❌ ja joitain muita tukityynyjä

Yksikään niistä ei poistanut olkapääkipua.

Ei yksikään.

Minulla ei ollut enää juuri toivoa siitä, että mikään auttaisi.

MITÄ TYTTÄRENI SELITTI MINULLE

"Äiti, mä näytän sulle jotain."

Saara istui viereeni. Hän otti kaapista yhden vanhoista vierastyynyistä.

"Käy hetkeksi kyljelle."

Tein niin. Hän osoitti tilaa niskani ja patjan välissä.

"Näetkö ton raon? Sun olkapään ja niskan välissä?"

"Toi on noin kymmenen, kaksitoista senttiä tyhjää tilaa, joka sun tyynyn pitäisi täyttää."

Hän työnsi vanhan tyynyn pääni alle. Pääni upposi. Tyyny litistyi. Rako oli yhä siinä.

"Toi on se, mitä mä kutsun tyynykuopaksi. Sun tyyny on liian litteä, liian pehmeä tai vaan väärän korkuinen. Joten se ei täytä sitä tilaa. Sun niska roikkuu. Pää valuu alas."

"Ja kun pää ja niska ei oo tuettuna..."

Hän laittoi kätensä olkapäälleni ja painoi kevyesti alaspäin.

"...sun olkapää jää painautumaan patjaan. Kantamaan koko sun painon. Koko yön."

Hän antoi sen upota.

"Kahdeksan tuntia sun kehon painoa yhden olkanivelen päällä.

Siksi sä heräät käsi kuolleena. Siksi olkapää jomottaa.

Se ei oo olkapääongelma, äiti. Se on tyynykuoppaongelma."

"Ja tässä se juttu. Vaikka sulla olisi olkapäässä nivelrikkoa, revennyt kiertäjäkalvosin, mitä tahansa.

Sillä ei oo väliä, mitä siinä nivelessä tapahtuu, jos sä painat sitä patjaan kahdeksan tuntia joka yö.

Se ei pysty paranemaan. Se ei pysty palautumaan.

Sä vaan ärsytät sitä uudestaan unissas ja ihmettelet, miksei mikään parane."

Se osui.

Olin syönyt Buranaa joka aamu. Kokeillut tyynyn toisensa jälkeen.

Mutta koko ajan kyse oli siitä raosta, joka ei täyttynyt.

Ja olkapääni maksoi siitä joka ikinen yö.

"MIKSEI SITTEN MIKÄÄN TYYNY KORJAA TÄTÄ?"

"Koska useimmat tyynyt on suunniteltu selkänukkujille", Saara sanoi.

"Kun sä käyt kyljelle, sun olkapään ja niskan väliin jää rako. Tavallinen tyyny litistyy sen alla eikä täytä sitä mihinkään."

Hän otti Levisa tukityynyn käteensä ja käänsi sitä.

"Kato tätä muotoa. Toi kaareva reuna asettuu just sun olkapään päälle, ja tossa keskellä oleva syvennys pitää pään paikallaan.

Se ei litisty. Se pitää sun niskan samassa linjassa selkärangan kanssa koko yön."

"Ja tossa reunassa on kaksi eri korkeutta. Leveämmät hartiat niin kuin sulla, käytä sitä korkeampaa puolta. Pienempi kroppa, käännä tyyny toisin päin.

Sillä tavalla sä löydät oikean korkeuden. Niin että se rako oikeasti täyttyy."

"Okei, mutta mullahan on ollut paksuja tyynyjä ennenkin. Ne tuntui ihan tiiliskiviltä."

"Se on se toinen puoli asiasta."

Hän painoi kätensä tyynyyn. Pinta antoi periksi. Käsi upposi syvälle, ihan luonnostaan.

"Tää on ergonomista muistivaahtoa, mutta ei sitä halpaa möykkyä.

Se antaa pään ja niskan ensin asettua, ja sitten se kannattelee.

Koko yön.

Eli sun pää on tuettu, ja se ottaa kaiken paineen pois olkapäältä."

Hän päästi irti. Tyyny palautui välittömästi muotoonsa.

"Tue pää. Ota paine pois olkapäältä. Ja se tuntuu täysin luonnolliselta. Siinä se."

Silloin ymmärsin, miksei mikään muu ollut auttanut.

Jokainen muu tyyny joko jätti raon auki tai täytti sen jollain niin jäykällä, että olkapää murskaantui sen alle.

Tämä oli ensimmäinen, joka täytti raon JA antoi olkapään hengittää.

TILASIN OMANI ENNEN KUN LÄHDIMME ROVANIEMELTÄ

Tyynyt saapuivat pari päivää sen jälkeen, kun pääsimme kotiin.

Käytin korkeampaa puolta, ihan niin kuin Saaran luona. Minulla on luonnostaan leveähköt hartiat, joten tarvitsen sen lisäkorkeuden täyttämään raon olkapään ja niskan välissä.

Mieheni nukkuu kuin tukki millä tahansa...

Mutta uteliaisuuttaan hän käänsi tyynyn toisin päin matalammalle puolelle. Sanoi, että se oli hänelle täydellinen.

SIITÄ ON NYT 8 VIIKKOA

Ensimmäiset yöt ajattelin, että se oli vain toiveajattelua. Olen pettynyt tyynyihin niin monta kertaa, etten enää innostu turhaan.

Mutta ensimmäisen viikon lopussa jokin iski tajuntaan.
En ollut herännyt kertaakaan vaihtaakseni toiselle kyljelle.
En kertaakaan.

Nukuin koko yön saman olkapään päällä ja heräsin ihan kunnossa.

Ensimmäisen viikon jälkeen sanoisin, että olkapääkivusta oli poissa ehkä 75 %.

Aamuisin oli vielä vähän jäykkyyttä, mutta ei mitään entiseen verrattuna.

Kahden viikon jälkeen se oli kokonaan poissa.

Lopetin Buranan syömisen ennen aamupalaa. Ennen otin sen joka ikinen aamu. Viiden vuoden ajan.

Se jäykkyys, jonka takia käden vieminen selän taakse sattui?

Poissa.

Saan villapaidan päälle irvistämättä. Yletyn taas ylähyllylle.

Ja se niskakipu, joka minulla oli ollut vuosia? Sekin katosi. Kun olkapäät lakkasivat murskaantumasta joka yö, niska lakkasi kompensoimasta. Ihan niin kuin Saara sanoi.

Sanon suoraan. Suhtauduin epäillen siihen, että tyyny voisi tehdä näin ison eron. Enkä tiedä, mitä taikuutta tuohon on tungettu. Mutta se toimii. Kellon unipisteistä näkee, että siitä lähtien kun aloin käyttää sitä, pisteet ovat olleet tasaisen korkealla.

JOS HERÄÄT YHÄ KIPUUN

Levisa tukityynyllä on 60 päivän tyytyväisyystakuu. Kaksi kokonaista kuukautta aikaa nukkua sen päällä joka yö.

Jos olkapääsi eivät tunne eroa, lähetä se takaisin.
Rahat kokonaan takaisin.
Ilman kysymyksiä.

Tiedän, millaista on kammota nukkumaan menoa, koska tietää olkapään herättävän kohta.

Millaista on, kun käsi menee kuolleeksi yö toisensa jälkeen. Millaista on käyttää satoja euroja tyynyihin, jotka lupaavat auttaa eivätkä muuta yhtään mitään.

Sinun ei tarvitse elää sillä tavalla.

Jos olet kylkinukkuja ja sinulla on olkapääkipua, puutuneita käsiä tai aamujäykkyyttä, joka ei hellitä... tätä kannattaa kokeilla.

VAIN LUKIJOILLE -TARJOUS!

RAJOITETUN AJAN:

JOPA –60 % + ILMAINEN TOIMITUS

RAJOITETUN AJAN ETU VAIN LUKIJOILLE: Tilaamalla nyt saat jopa –60 % Levisa-tyynystä. Saatavilla vain täältä. Tämä rajoitettu tarjous on tarkoitettu artikkelin ensimmäisille lukijoille. Jos alla oleva linkki on vielä aktiivinen, ehdit ehkä vielä saada tyynyn poikkeuksellisen edulliseen hintaan.